Valon seitsemän perustetta

Tieteen ja valon yhdistyminen

SAR/MSA ja Tukholman Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun ja Jönköpingin yliopiston School of Engineeringin emeritusprofessori Anders Liljefors on ollut edelläkävijä valon ja ihmisen kokemuksen välisen suhteen ymmärtämisessä. Vuosina 1984–2002 hän kehitti ja johti valaistussuunnittelun ohjelmaa Tukholman Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa rakentaen siltaa ihmisnäköä koskevan tieteellisen tiedon ja arkkitehtonisen valaistuksen välille.

Liljefors esitteli valaistussuunnittelun seitsemän perustetta vuoden 2002 kokoelmassaan Visual Evaluation: Methods for Visually Inspecting Lighting. Nämä periaatteet tarjoavat puitteet arvioida valon roolia tilojen, esineiden ja tekstuurien havaitsemisessa.

Pidämme usein itsestäänselvyytenä valon vaikutusta siihen, mitä näemme, emmekä tiedosta sen syvällistä vaikutusta visuaaliseen ja emotionaaliseen kokemukseemme. Näiden vaikutusten ymmärtäminen antaa meille mahdollisuuden luoda valaistusratkaisuja, jotka paitsi täyttävät toiminnalliset tarpeet myös parantavat ympäristöämme esteettisesti ja emotionaalisesti. Alla esittelemme seitsemän perusasiaa, jotka ohjaavat tehokkaiden valaistusratkaisujen luomista.

Valon määrä

Valon ja pimeyden välinen vuorovaikutus määrittää käsityksemme tilan kirkkaudesta. Se määrittää aktiivisuuden ja levon sävyn, joka vaikuttaa fysiologiseen tilaamme ja mielialaamme. Valon määrän tulee olla riittävä tilan käyttötarkoitusta ajatellen samalla kun valaistus varmistaa tilan toimivuuden ja käyttömukavuuden.

Häikäisy

Häikäisy häiritsee visuaalista kokemusta, kun kontrastit kirkkaudessa ylittävät sen, mihin silmämme pystyvät vaivattomasti mukautumaan. Valonlähteet on sijoitettava ja suunnattava erittäin huolellisesti häikäisyn minimoimiseksi, mikä varmistaa sekä tilan mukavuuden että käytettävyyden.

Varjot

Varjot lisäävät ulottuvuutta ja selkeyttä visuaaliseen maailmaamme. Ne määrittelevät tekstuurin, muodon ja syvyyden vaaleiden ja tummien alueiden välisen kontrastin kautta. Olivatpa varjot teräviä diffuuseja, ne voivat parantaa tilan estetiikkaa ja ohjata katsojan huomiota.

Heijastukset

Heijastuksia syntyy, kun valo ponnahtaa pinnoilta, mikä rikastaa tilan visuaalista vaihtelevuutta. Heijastuksen laatu vaihtelee pintarakenteen mukaan; sileät pinnat luovat teräviä, raikkaita heijastuksia, kun taas karkeammat pinnat hajottavat valoa luoden pehmeämmän vaikutelman. Heijastuksen harkittu hyödyntäminen voi luoda vaikuttavia visuaalisia tehosteita ja kerroksia.

Valonjako

Valonjako määrittää, miten valo leviää tilaan ja muokkaa kokemustamme siitä. Valonlähteen sijainti ja tyyppi ovat vuorovaikutuksessa huoneen arkkitehtuurin kanssa luoden syvyyttä ja luonnetta. Esimerkiksi työtila vaatii tasaisen ja toiminnallisen valon, kun taas myymälä hyötyy dramaattisemmasta valonjaosta tiettyjen elementtien korostamiseksi.

Pinnan väri

Valo on vuorovaikutuksessa pintavärien kanssa ja muokkaa sitä, miten havaitsemme ne. Päivänvalo toimii luonnollisena referenssinä värintoistossa, mutta keinovalaistus voi muuttaa pinnan ulkonäköä dramaattisesti. Harkittu valaistussuunnittelu huomioi tämän vuorovaikutuksen tilan tarkoitetun estetiikan säilyttämiseksi tai syventämiseksi.

Valon väri

Valon väri on sekä tekninen että emotionaalinen näkökohta, jota muokkaavat sen spektrikoostumus ja vuorovaikutus tilan kanssa. Vaikka mieltymykset valon väristä ovat erittäin subjektiivisia, oikean sävyn saavuttaminen on ratkaisevan tärkeää luotaessa ympäristöjä, jotka tuntuvat kutsuvilta, energisoivilta tai seesteisiltä.

Tämä viitekehys kutsuu meidät ajattelemaan valaistusta uudelleen, ei teknisenä elementtinä, vaan olennaisena osana suunnittelua, joka vaikuttaa syvästi siihen, miten havaitsemme, asutamme ja olemme yhteydessä ympärillämme oleviin tiloihin. Liljeforsin periaatteet ovat edelleen modernin valaistussuunnittelun kulmakivi. Ne ohjaavat ammattilaisia ​pyrkimyksessä hyvään valoon, joka todella lisää ihmisen kokemusta ja hyvinvointia.